Sataa, sataa ropisee, vaan haittaakse?

Julkaistu 25.6.2015 - Sari Isotalo

Kesä on videotuotannon kulta-aikaa. Maailma on kaunis, kun lehti on puussa. Aurinko paistaa ja ihmisetkin hymyilevät enemmän. Paitsi tänä kesänä.

Alkukesän tuotannoissa on ympäri Suomenmaata paleltu ja kastuttu. Asiakkaille myydyt kauniit kesäkuvat ovat vaihtuneet juuri ja juuri kelpaaviin harmaisiin ei-kevätsyksytalvikuviin. Kauan eläköön värimäärittely! Onhan se lehti tosiaan kuitenkin puussa. Eniten säätöä tämä on aiheuttanut käsikirjoituksiin.

Mutta siitähän meille maksetaan. Kun sketsissä vaimo nalkuttaa loputtomasti ja miesparka yrittää epätoivoisesti suoriutua saamistaan tehtävistä, tuo kaatosade sisältöön oikeastaan vain lisää uskottavuutta. Mitäs siitä, että näyttelijät kastuu ja palelee. Mitäs siitä, että tuotantotiimi säntäilee sateenvarjojen ja kumisaappaiden kanssa sinne tänne. Ja ainahan dollyn voi rakentaa pakuun, etteivät pisarat näy linssissä.

Ikävät olosuhteet myös hitsaavat tiimiä. Kukaan ei kehtaa valitaa pienistä, kun selätettävänä on oikeasti isompia asioita kuten se, että saadaanko hommia tehtyä ollenkaan. Ja sitten kun ne saadaan tehtyä, ovat halaukset lämpimiä ja kaikilla voittajaolo. Luovuus on jälleen kerran voittanut olosuhteet!

Siitäkin huolimatta toivon tästä eteenpäin aurinkoa ja lämpöä, jaksetaan taas syksyllä tehdä vieläkin parempia juttuja.