Videokirjeenvaihtoa

Julkaistu 14.8.2014 - Stooritaivas

 

Kun kesälomat päättyivät, alkoivat inboxit taas täyttyä viesteistä. Poissa olivat toinen toisensa jälkeen ruudulle ilmestyvät kuvat merestä ja varpaista, uivista koirista ja chekkauksista the Oak Barreliin. Nyt palattiin kaupunkiin ja haluttiin taas vaihtaa kuulumisia. Netissä. Ajatus tuntuu olevan, että kun on poissa kaupungista, on myös vaikeampaa pitää yhteyttä. Vaikka ne yhteydenpitovälineet eivät veloitakaan enää kaukopuhelun hintoja ja ne kulkevat kaikkialla mukana.

Hitaasti lomalta palaava mieleni heitti minut takaisin opiskeluvuosiin. Muistan eritoten yhden luennon, jolla Peter von Bagh kertoi olleensa vuosikaudet videokirjeenvaihdossa Martin Scorsesen kanssa. Herrat siis lähettivät postissa toisilleen vanhoja, vhs:lle nauhoitettuja elokuvia. Vielä liian hohkavalta tuntuvassa elokuun helteessä en voinut olla ihailematta tätä yhteydenpidon ihanaa verkkautta. Sitä, että odottaa postissa jotain yhtä paljon kuin lapsena Aku Ankkaa. Myös ystävyyden vaaliminen tuolla tavalla tuntui jotenkin ihanan henkilökohtaiselta. Toista todella ajatellaan, elokuva nauhoitetaan, sitä varten hankitaan kirjekuori, postimerkit ja päälle kirjoitetaan ystävän osoite.

Samassa Messengeriin välähti viesti ystävältä. "Voimia työviikkoon!". Viestissä oli linkki videoon, joka liittyi yhteiseen lomamuistoomme vuosien takaa. Video ei luojan kiitos pitänyt sisällään yhtään kuvaa meistä, mutta sen teemat palauttivat mieleen samat tuoksut, hiekan iholla ja uuden ylioppilaan loputtoman varmuuden tulevaisuuden suhteen. Kyseessä ei ollut elokuva. Ei sohien kuvattu YouTube -video. Klippi oli erään ison amerikkalaisfirman mainos ja se sai minut ajattelemaan ystävääni ja yhteisiä vuosia, hymyilemään ja tuntemaan oloni vähän haikeaksi. Ja noin vain, se tupsahti minun postiini, rakkaan ystävän lähettämänä. Globaalin firman markkinointibudjetista kustannettuna.